Julian Barnes: The sense of an ending

The sense of an ending / Julian Barnes. Jonathan Cape 2011. 150 s. ISBN: 978-0-224-09415-3 (sid.).

Tämän vuoden Booker-palkinnon voittanut kirja, Julian Barnesin The sense of an ending, on tutkimusmatka muistiin ja henkilökohtaiseen historiaan. Kirjan alussa neljä kaverusta miettii historian tunnilla, mitä on historia. Lopussa yhdellä heistä, kertoja Tonylla, on takanaan pitkästi henkilökohtaista historiaa, johon hänellä ei ole suurempaa syytä olla tyytymätön ennen kuin eräs yhteydenotto saa hänet miettimään elämänsä kulkua tarkemmin.

Again, I must stress that this is my reading now of what happened then. Or rather, my memory now of my reading then of what was happening at the time.

Kaveruksista fiksuin, Adrian, sai stipendin Cambridgeen, Tony päätyi Bristoliin opiskelemaan historiaa. Elämä sujui odotetusti: työ, avioliitto, tyttären syntymä, avioero… Elämä on melko harmitonta ja harmiton on Tonykin. Yllättäen  käy ilmi, että ensimmäinen tyttöystävä Veronica näkee asian toisin. Hänellä on todiste siitä, että Tonyn pahantahoisuudella on ollut karmeita seurauksia. 40 vuotta sitten tapahtunut ei ole Tonylle lainkaan yhdentekevää, vaan hän yrittää saada asian selvitettyä, päästä sinuiksi menneisyytensä kanssa.

I survived. ’He survived to tell the tale’ – that’s what people say, don’t they? History isn’t the lies of the victors, as I once glibly assured Old Joe Hunt; I know that now. It’s more the memories of the survivors, most of whom are neither victorious nor defeated.

Barnes on voittonsa ansainnut. Hän käsittelee historiaa, muistoja ja muistia filosofisesti, ja samalla kirja taipuu psykologisen trillerin suuntaan kun Tony yrittää selvittää, mitä tapahtui todella, kuka oli syyllinen ja millä perusteella. Loppuratkaisua en olisi arvannut: olin lukemani perusteella kuvitellut aivan muuta. Ratkaisu tuntui jopa hiukan epäuskottavalta. Enkä liioin osannut täysin samastua Tonyn syyllisyydentunteisiin koska epäilen, josko yhtä kirjettä voisi todella pitää syynä tragedioihin. Viisas ja viehättävä pieni kirja joka tapauksessa.

Sebastian Faulks: Engleby

Engleby / Sebastian Faulks ; suomentanut Raimo Salminen. Gummerus 2009. 448 s. ISBN: 978-951-20-7875-2 (sid.). Alkuteos: Engleby, 2007.

Mike Engleby ei synny kultalusikka suussa. Perhe on työläistaustainen ja isä väkivaltanen. Sisäoppilaitoksessa häntä kiusataan. Stipendin turvin hän pääsee opiskelemaan Cambridgen yliopistoon. Kaupungin nimeä tosin ei taideta kirjassa mainita, mutta colleget, kadut ja lähikylät nimetään tarkasti.

Mike ei ole miellyttävä kertoja. Hänestä on mahdoton pitää, hänen kiinnostuksenkohteensa tuntuvat oudoilta. Silti hänen tapansa havainnoida maailmaa kiinnostaa. Se on terävä, kuivan sarkastinen.

Yliopistossa häntä kiinnostaa erityisesti Jennifer Arkland. Jen on fiksu ja kaunis, hyvästä perheestä. Mike hakeutuu samoihin opintoihin, liittyy samoihin yhdistyksiin ja osallistuu samoihin mielenosoituksiin kuin Jen. Mike tuntuu kuvittelevan, että heillä melkein on suhde. Tosiasiassa Jen ei häntä huomaa.

Sitten Jen katoaa. Kertoja kuvaa tapahtumia kuin ulkopuolinen tarkkailija, joka havainnoi poliisien toimintaa, jutun saamaa julkisuutta, arvioi lehtihaastattelujen todenperäisyyttä. Myös Mike joutuu lopulta epäillyksi, mutta todisteita ei löydy. Elämä jatkuu, vain Jen puuttuu.

Opintojen jälkeen Mikesta tulee lehtimies, hän valitsee uran joka vaikuttaa helpolta. Hän kertoo urastaan, haastatteluista, elämästään. 80-luvun brittipolitiikka tulee käsiteltyä tarkoin. Siteenä menneisyyteen on Jenin päiväkirja, jonka Mike kähvelsi silloin kauan sitten. Hän osaa sen jo ulkoa.

Lopulta Mike joutuu silmätysten menneisyyden kanssa. Mitä oikeastaan on mielen terveys ja sairaus, kuka on terve tai sairas? Kuinka luotettava kertoja on loppujen lopuksi ollut, voiko hänen kertomaansa luottaa? Mikä on totta – onko totuutta tapahtumista olemassakaan enää, kun muisti on vajavainen ja vääristää tapahtumat joka tapauksessa? Engleby on psykologisesti uskottava tapausselostus, erilainen tarina rakkaudesta ja rikoksesta.