Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet / Ville Tietäväinen. WSOY 2011. 215 s. ISBN: 978-951-0-37928-8 (sid.).

 

Vielä yksi sarjakuvaromaani, tällä kertaa aivan tuore: Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet lienee alkavan syksyn sarjakuvista puhutuin ja luetuin. Se on suurteos, jonka parissa tekijä on työskennellyt viisi vuotta. Tietäväinen kävi tarinansa tapahtumapaikoilla Marokossa, Espanjassa Almerian vihannestarhoilla ja Barcelonassa. Hän haastatteli paperittomia antropologi Marko Juntusen kanssa.

 

Tarinassa marokkolainen Rashid lähtee etsimään perheelleen leveämpää leipää Espanjasta. Rashid on ompelija, jolta työt loppuvat. Hänellä on elätettävänään omat vanhemmat, vaimo ja pieni tytär. Vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Niinpä Rashid ystävineen lähtee. Hänellä ei ole varaa maksaa pimeää ylitystä, joten hän suostuu velkaorjuuteen. Orjuudeksi työnteko vihannestarhoilla osoittautuukin. Sieltä Rashid pääsee pakenemaan Barcelonaan salamatkustajana rekan kyydissä, mutta kaupunkikaan ei tarjoa parempaa toimeentuloa.

 

Näkymätön käsi -termiä käytti alun perin Adam Smith (1723–1790) mm. teoksessaan Kansojen varallisuus. Hänen teoriansa mukaan ihmiset toimivat markkinoiden näkymättömän käden ohjaamina. Yksilön pyrkimys taloudellisen asemansa edistämiseen koituu myös koko yhteiskunnan hyväksi. Rashidin ja hänen kaltaistensa ansiosta mekin Euroopan toisella laidalla saamme edullisia vihanneksia Espanjasta. Markkinoiden näkymätön käsi ei kuitenkaan Rashidia siunaa: poimijoiden kehnot työolot ovat näkymätön ongelma, jolta voimme helposti ummistaa silmämme. Markkinoiden ja Rashidin näkymättömien käsien lisäksi teoksessa puhutaan vielä suuremmasta kädestä, johon Rashid itsensä ja toiveensa uskoo. Lukijaa tuon suuremman käden Rashidille tarjoama turva ei kuitenkaan vakuuta.

 

Pelkään, tietenkin. Missä on pelkoa, on toivoa, vastaa Rashidin kysymykseen työoloja vastaan kapinoiva mies, joka pääsee pian hengestään.

 

Sivuhenkilöinä Rashidin tarinassa vilahtelee monia köyhyyttä ja kurjuutta nähneitä ihmisiä, joita yhdistää toive turvatummasta tulevaisuudesta. Harvoin vaurastuminen kuitenkaan on helppoa, ja toisinaan olot Euroopassa on vielä vaikeammat kuin kotona. Tulijat eivät ole samasta puusta veistettyjä onnenonkijoita, vaan monet tulevat Rashidin tavoin velvollisuudentunnosta, toiveenaan vain perheen elättäminen.

 

Tietäväinen kertoo yhden laittoman siirtolaisen tarinan, mutta samantyyppisiä kokemuksia on miljoonilla ihmisillä ja tarinan taustalla on valtavan laaja ongelma. Rashidin tarina onnistuu kertomaan jotakin keskeistä näistä taustoista sortumatta julistamiseen. Kuvituksella tekijä luo taitavasti tunnelmia ja tilanteita. Tummasävyinen, niukoin värein tehty kuvitus on synkkä kuten koko tarinakin.

 

Tärkeä kirja, kannattaa lukea.

 

Ainoa miinus tulee kirjan koosta. Suurteoksen ei tarvitsisi fyysisenä esineenä olla näin suuri ja painava. Käyttökelpoisimpia ovat kirjat, jotka on helppo kiikuttaa kirjastosta kotiin ja takaisin ja pakata reppuun junamatkan iloksi. Tämä ei ole niitä kirjoja.

Colm Tóibín: Brooklyn

Brooklyn / Colm Tóibín ; suomentanut Kaijamari Sivill. Tammi 2011. ISBN: 978-951-31-5796-8 (sid.). 313 s. Alkuteos: Brooklyn, 2009.

Irlantilaissyntyisellä Colm Tóibínilla on takanaan jo parikymmenvuotinen ura kirjailijana, mutta Brooklyn on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Brooklyn käsittelee, kuten monet Tóibínin teokset, siirtolaisuutta ja siirtolaisidentiteettiä. Irlantilaistytön yksinäinen matka ihmeelliseen Amerikkaan osuu niihin aikoihin, jolloin Laulavat sadepisarat sai ensi-iltansa, eli 1950-luvun alkuun.

Eilis Lacey asuu äitinsä ja isosisko Rosen kanssa Enniscorthyssa. Isä on kuollut ja isoveljet lähteneet etsimään leipäänsä maailmalta. Rose käy työssä ja elättää perheen, mutta Eilis saa paikan vain sunnuntaiapulaisena neiti Kellyn puodissa. Kun isä Flood käy kertomassa, että New Yorkissa olisi konttoritöitäkin Eilisin kaltaiselle tytölle, Eilis tietää, että hänen on lähdettävä.

Eilis on kuvitellut asuvansa Enniscorthyssa aina, mutta onnea on nyt etsittävä toisaalta. Hän ymmärtää myös, että järjestämällä pikkusiskon lähdön Rose sitoo itsensä entistä tiukemmin vanhenevan äidin hoitamiseen. Kaunis Rose ei ehkä koskaan pääse naimisiin eikä saa omaa perhettä.

Konttorityötä Eilis ei heti saa, mutta hän aloittaa New Yorkissa myyjänä tavaratalossa. Aluksi kaikki sujuu hyvin, mutta sitten Eilisiin iskee koti-ikävä. Hän on yksin vieraassa maassa, hän on menettänyt perheensä ja koko entisen elämänsä.

Kukaan heistä ei voinut auttaa. Hän oli menettänyt heidät kaikki. He eivät saisi tietää, hän ei kertoisi tästä kirjeessä. Ja siksi hän ymmärsi, että he eivät koskaan enää tuntisi häntä. Voihan olla, hän ajatteli, että he eivät olleet koskaan häntä tunteneetkaan, ei kukaan heistä, sillä jos olisivat, he olisivat tajunneet, millaista tämä hänelle olisi.

Pastori Flood järjestää Eilisille iltaopintoja, ja Eilis ryhtyy opiskelemaan määrätietoisesti. Päivät ovat täynnä puuhaa, eikä hän ehdi enää ikävöidä. Seurakunnan järjestämissä tansseissa Eilis tapaa Tonyn, ja he alkavat seurustella. Tony on ihastuneempi Eilisiin kuin toisinpäin, mutta Eilis pitää kovasti Tonysta ja hänen perheestään. Hullaantumisen sijasta Eilis kiintyy Tonyyn vähitellen ja oppii arvostamaan tätä viikko viikolta enemmän. Sitten tilanne kotona muuttuu ja Eilista pyydetään kotiin. Eilis lähtee, mutta lupaa palata Tonyn luokse.

Enniscorthyyn palaava Eilis ei ole enää se tyttö joka sieltä lähti. Kotikylässä ihmiset eivät tunne sitä Eilista joka hänestä on tullut. He näkevät vain, että hänestä on tullut kaunis, tyylikäs ja itsevarma, aivan kuin Rose. Eilisille tarjotaan työpaikkaa ja uusi sulhasehdokaskin alkaa piirittää häntä. Jääminen houkuttaa. Eilis ei saa kerrottua Tonysta kenellekään, ja paluu Brooklyniin tuntuu aina vain kaukaisemmalta ajatukselta. Mutta mitään ei voi jättää taakseen – ei kokonaan.

Sillä hetkellä kun Nancy ja George astelivat kirkon käytävää rinnatusten, hän olisi tehnyt mitä vain jos olisi voinut liittyä suloisen varmuuden ja viattomuuden puolelle tietäen, että voisi aloittaa elämän tuntematta tehneensä typeriä ja loukkaavia tekoja. Ihan sama mitä hän päätti, hän ajatteli, hän ei voisi mitenkään välttyä kantamasta seurauksia siitä, mitä oli tehnyt, tai siitä mitä saattaisi nyt tehdä.

Brooklyn on konstailematta ja äärimmäisen taitavasti kerrottu historiallinen romaani. Pidättyväinen, ylpeä ja kiltti Eilis on psykologisesti tarkka ja uskottava hahmo, jonka valintojen vaikeus on kuin oikeasta elämästä. Ratkaisut eivät aina ole helppoja, ja sattumallakin on usein sijansa.

Jean Kwok: Käännöksiä

Käännöksiä / Jean Kwok ; suomentanut Ulla Lempinen. Bazar 2011. 279 s. ISBN: 978-952-5637-29-8 (sid.). Alkuteos: Girl in translation, 2010.

11-vuotias Kim Chang muuttaa Hongkongista New Yorkiin äidin kanssa, ja hänestä tulee Kimberly. Kim ei osaa kunnolla englantia, ja ensimmäinen opettaja on ymmärtämätön. Kim tuntee itsensä tyhmäksi, vaikka on aiemmin ollut luokkansa paras.

Paula-täti, äidin isosisko, järjesti äidin ja Kimin muuton. Alun perin äidin oli tarkoitus naida amerikankiinalainen, mutta äiti valitsi kuitenkin rakkauden, ja tehtävä jäi Paula-tädille. Lyhentääkseen Paula-tädille muutosta syntynyttä velkaansa äiti joutuu tekemään työtä pitkiä päiviä tämän tehtaassa. Tädin järjestämä asuntokaan ei vastaa odotuksia: ikkunat ovat rikki, asuntoa ei saa lämmitettyä ja torakoita vilistää joka puolella. Täti lupaa heille paremman asunnon, mutta mitään ei tapahdu.

Koulun jälkeen Kim menee auttamaan äitiään tehtaaseen. Hänelle jää hyvin vähän aikaa läksyjen tekoon, mutta siitä huolimatta Kimin lahjat huomataan vähitellen. Hän pääsee stipendien avulla parempiin kouluihin, eivätkä hyväosaiset koulutoverit voi edes kuvitella, millaista selviytymistaistelua Kimin jokapäiväinen elämä on. Köyhyydestä ei puhuta, se peitetään niin huolellisesti kuin mahdollista. Äiti osaa englantia vielä huonommin kuin Kim, joten siltä osin Kimin on huolehdittava myös äidistään.

Kimin äiti on ennen muuttoa ollut musiikinopettaja, mutta hän uhraa itsensä, jotta tytär saisi hyvän koulutuksen. Äiti ei valita, muistaa osoittaa kiitollisuuttaan pienestäkin. Köyhänä ja lannistettunakin hän käyttäytyy ylpeästi kuten hyvinkasvatetun kiinalaistytön kuuluu.

Tehtaalla työskentelevä Matt on Kimin suuri rakkaus. Perinteisen miehen tapaan Matt haluaisi perheen perustettuaan pitää huolta vaimostaan. Mutta Kim on juuri hyväksytty Yaleen. Jos hän luopuisi opinnoistaan, äiti olisi uhrannut kaiken turhaan hänen takiaan.

Käännöksiä (miksi ihmeessä suomennokselle on valittu näin lattea nimi?) on Jean Kwokin esikoisromaani, joka pohjautuu pitkälti häneen omiin kokemuksiinsa maahanmuuttajana. Se on tuhkimotarina, jossa päähenkilön sitkeys raivaa lopulta tien rääsyistä rikkauksiin ja vaikeuksien kautta voittoon, vaikka usko horjuukin kaikkien koettelemusten keskellä. Näitä tarinoita on tosielämässäkin lähellä ja kaukana. Kwok on tuonut julki niiden lukemattomien amerikankiinalaisten ensimmäisen polven maahanmuuttajien kohtalon, jotka ovat raataneet New Yorkin Chinatownissa saadakseen lapsilleen paremman osan elämässä.