Katoamispiste / Joel Haahtela. Otava 2010. 160 s. ISBN: 978-951-1-24118-8 (sid.).
Joel Haahtelan tyyli on selvästi tunnistettava; sekä hänen kielenkäyttönsä että tapa rakentaa tarinaa ovat perin haahtelamaisia. Tarina alkaa sateiselta Bulevardilta ja päättyy sateiseen Nizzaan. Siinä välillä ranskalainen Magda etsii ex-miestään Paulia, johtolankana on Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -kirjan ranskannos. Paul etsii ehkä Raijaa, jonka on mahdollisesti tavannut vuosia sitten Nizzassa. Kertoja liittyy etsijöihin. Taustalla välähtelee kertojan oma tarina.
Vuonna 2004 tulipalossa kuollut kirjailija Raija Siekkinen kuuluu Joel Haahtelan kirjallisiin esikuviin. Katoamispisteessä Haahtelan oloinen lääkäri-kirjailija selvittelee Siekkisen persoonaa ja elämäntarinaa. Siekkistä tuntui vaivaavan levottomuus, sivullisuuden tunne ja melankolia. Näitä tunteita ja niiden syntyjä syviä Haahtela hahmottelee kirjassaan.
Oli lapsi, tyhjä huone, rakkaudeton tila. Oli puhumattomuus, vuodet, talo. Oli jotain mitä hän luuli pääsevänsä karkuun, mutta se vain odotti, liikkumatta, lähellä, kunnes hän oli yksin; eikä mikään suojaisi häntä enää, ei mies, ei talo, ei saari. Näin naisen joka käveli lumisen pihan poikki, tuhon joka kiihtyi, jäljet johtivat portailta aidan viereen. Hän pilkkoi puut, sytytti tulet, teki kaiken niin kuin piti, ja silti oli jotain mikä ei mennyt pois, suru surun sisällä, nyt kaksinveroinen. Hän söi, mutta nälkä vain jatkui, se kuihdutti hänet, ei kadonnut. Hän istui portailla ja kuunteli: kaupunki heräsi uuteen päivään, mutta hän itse oli jo poissa.
Ehkä en paljasta liikaa jos kerron, ettei kirjassa oikeastaan löydy ketään tai mitään. Kysymyksiä jää enemmän kuin vastauksia löytyy. Toinen ihminen, hänen elämäntarinansa ja motiivinsa jäävät aina pohjimmiltaan arvoituksiksi. Mutta tärkeintä on sittenkin etsintä, matka.
Lainatädin lukuvinkit 