Avainsana-arkisto: toivo

Laura Save: Paljain jaloin

paljain jaloinPaljain jaloin : romaani / Laura Save. WSOY, 2013. 380 s. ISBN: 978-951-0-39544-8 (sid.).

Esikoisteoksen Paljain jaloin kirjoittanut Laura Save (1983–2012) ehti kuolla ennen kuin sai tiedon kirjan julkaisemisesta. Romaaniksi muokattu teos perustuu päiväkirjamerkintöihin ja muistoihin. Se kertoo lääketieteen opiskelijan sairastumisesta harvinaiseen luusyöpään, osteosarkoomaan, ja taistelusta syöpää vastaan, joka osoittautuu viivytystaisteluksi väistämättömän edellä.

Kirja on raadollisen rehellinen sairautta kuvatessaan. Sytostaattihoitojen jälkeinen pahoinvointi, väsymys ja muut vaivat raportoidaan tarkasti. Voisin kuvitella, että kaikki eivät pysty tai halua tällaista tekstiä lukea. Pelkkää surkeutta ja kauheutta kirja ei suinkaan raportoi:

Kun on riittävän kamalaa pitkän aikaa, sellaista, ettei ymmärrys riitä siihen, että omassa nuoressa elämässä voitaisiin joskus keskustella jalan amputoimisesta, henkiinjäämisestä, kävelykyvyn menettämisestä, rintakehän avaamisesta jne., niin jossain pisteessä se alkaa naurattaa, ainakin minua.

Tekstiä lämmittää huumori, elämänhalu ja toivo, siitäkin huolimatta, että kertoja suhtautuu realistisesti selviämismahdollisuuksiinsa. Hän ei kuitenkaan menetä toivoaan, vaikka joutuukin taistelemaan myös toivottomuuden tunteita vastaan. Hän saa terapiaa, ja ilmeisesti myös kirjoittaminen auttaa käsittelemään lähestyvää kuolemaa. Omia hautajaisiaan ja omaa hautapaikkaansakin hän pääsee suunnittelemaan:

Harmi kun niihin vierustovereihin ei pääse tutustumaan ennalta. En haluaisi viettää iäisyyttäni missään huonossa seurassa!

Puolisonsa Sofian kanssa Laura on ehtinyt perustaa perheen ja saada Otso-pojan. Sairaus koettelee parisuhdetta rajusti, mutta suhde tuntuu kestävän näinkin vaikean koettelemuksen vaikka muuttaakin muotoaan. Erityisen lohdullista on lukea, miten paljon Laura saa tukea läheisistä ihmissuhteista, perheeltään, vanhemmiltaan ja ystäviltään. Hän tutustuu kohtalotoveri Katriin, ja tästä ystävyydestä tulee sairauden edetessä hänelle erityisen tärkeä. Sairaanakin Laura pyrkii viettämään mahdollisimman paljon aikaa läheistensä kanssa. Hän arvostaa ihmissuhteita ja lyhyempiäkin kohtaamisia, jotka antavat merkitystä elämälle. Ei se pituus vaan se laatu: lyhytkin elämä voi olla täysi, ja sairaudesta huolimatta se kannattaa elää loppuun asti.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kotimainen proosa

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Kauimpana kuolemasta / Elina Hirvonen. Avain 2010. 239 s. ISBN: 978-952-5524-81-9 (sid.).

Elina Hirvosen esikoisteos Että hän muistaisi saman keräsi kehuja maailmalla ja pääsi New York Times Book Review’n kanteen. Hirvosen esikoinen oli kaikin puolin kelvollinen kirja, mutta Kauimpana kuolemasta on parempi. Ajankohtainen, koskettava ja taitavasti kirjoitettu. Kirjoittajan perehtyneisyys afrikkalaiseen elämään näkyy kuvauksen yksityiskohtien runsaudessa. Kirja olisi kuulunut Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon, ehdottomasti.

Kirjassa on kaksi kertojaa, Afrikassa lapsuutensa viettänyt Paul ja musta afrikkalainen Esther. Paul on eronnut vaimostaan Johannasta ja etääntynyt myös pojastaan Markista, joka on joutunut huonoille teille. Hän on käynyt Afrikassa työmatkoilla, ollut poissa kotoa ja pettänyt Johannaa avioliiton aikoina. Eron jälkeen kaikki tuntuu menettäneen merkityksensä. Paul on tullut Afrikkaan kuolemaan.

Esther on kotoisin pienestä maaseutukylästä. Hän on saanut muuttaa kaupunkiin, kouluttautua ja tehdä työtä. Estherin parhaalle ystävälle Bessylle kävi huonommin: Bessy menetti vanhempansa ja joutui setänsä sivuvaimoksi. Epätavallisen kaunista Bessyä alettiin syyttää noituudesta, minkä jälkeen Bessy karkasi kylästä. Esther ei ole saanut Bessyä mielestään. Hän on yrittänyt selvittää Bessyn kohtaloa. Hän on etsinyt Bessyä kaikkialta, turhaan. Nyt hän on saanut huolehdittavakseen orvon pienen Susanin, jonka ei luultu selviytyvän.

Paul ja Esther ovat monella tavalla vastakohtia: vanheneva, rikas, valkoinen mies ja nuori, köyhä, musta nainen. Paul edustaa toivon menettämistä (desilluusio) ja moraalin rappeutumista (demoralisaatio), Esther taas toivoa paremmasta, köyhyyden ja kurjuuden keskeltä versovaa elämänhalua. Vastakkainasettelu ei suistu kliseisiin, vaan johtaa tarinassa hedelmälliseen kohtaamisen, jossa molemmat saavat jotakin.

Harvoin länsimaisessa kirjallisuudessa sukelletaan näin syvälle afrikkalaiseen todellisuuteen ja kolmannen maailman ongelmiin. Tärkeä kirja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kotimainen proosa