Totta / Riikka Pulkkinen. Otava 2010. 332 s. ISBN: 978-951-1-22965-0 (sid.).
Elsalla on syöpä, hän tekee kuolemaa. Hän on tunnettu psykologi ja tutkija, matkustanut ympäri maailmaa. Hän on ollut pitkään naimisissa Martin, kuvataiteilijan, kanssa. Elsa palaa kotiin loppuajoiksi. Häntä hoitavat tytär Eleonoora (Ella) ja tyttärentyttäret Anna ja Maria.
Annan hoitovuorolla Elsa ja Anna avaavat viinipullon ja pukeutuvat mekkoihin Elsan kaapista. Tietämättään Anna valitsee mekon, jonka Elsa antoi Eevalle silloin alussa. Eeva oli 23-vuotias opiskelija, kun tuli hoitamaan Ellaa. Ellan synnyttyä Elsan kohtu repesi, ja Elsa omistautui työlleen. Eevaa tarvittiin Elsan työmatkojen ajaksi. Elsa kertoo Annalle Eevasta. Myöhemmin Anna alkaa täydentää Eevan tarinaa. Se on samalla Annan tarina, jota Anna ei ole kertonut kenellekään.
1960-luvulle sijoittuvan Eevan tarinan taustalla tapahtuu: tulee pilleriä ja yhteiskunnallista liikehdintää. Eeva pysyy kuhmolaistyttönä. Hän on aktiivisen Kertun kämppis, mutta hänelle tärkeää on vain rakkaus. Muulla ei ole niin väliä. Kun Elsa on poissa, Eevalla on perhe. Toisen miestä voi rakastaa kuin omaansa. Toisen lasta voi rakastaa kuin omaansa. Voiko rakkaus olla väärin?
Riikka Pulkkinen on hyvällä tavalla perinteinen tarinankertoja. Vaikka monet nuoret naiskirjailijat keskittyvät kuvaamaan nuoren naisen kokemuksia, Pulkkinen on rohjennut sovittautua eri-ikäisten ihmisten nahkoihin, ja hän tekee sen hyvin. Pulkkisella on taito näyttää ihmiselämän kipupisteiden draama ja jättää siinä piilevä moraliteetti lukijan oman arvion varaan. Tämä näkyi jo vuonna 2006 ilmestyneessä Rajassa, ja aivan yhtä kirkkaasti Finlandia-ehdokkaana olleessa (ja monen voittajaksi arvailemassa) Totta-romaanissa.
Lainatädin lukuvinkit 