Avainsana-arkisto: raija siekkinen

Raija Siekkinen: Saari

Saari : pienoisromaani / Raija Siekkinen. Otava, 1988. 127 s. 951-1-10296-6 (sid.).

Tämän pienoisromaanin haluaisin lukea toisenkin kerran. Kuvallinen ja pohdiskeleva kerronta, joka liikkuu nykyhetken ja muistojen välillä, vaatisi oikeastaan toisenkin lukukerran avautuakseen täysin. Hyvien kirjojen kohdalla tätä mietin, mutten käytännössä lue kirjaa kahta kertaa peräkkäin juuri koskaan.

Nainen – Paula – on muuttanut kesäksi saareen, on vienyt sinne kaikki tavaransa suunnittelematta syksyä. Hän on yksin ja kirjoittaa. Vastarannalla on talo, jossa näyttää asuvan yhdessä onnellinen perhe. Tosiasiassa perhe ei ole ehjä eikä onnellinen: sitä hallitsee vanheneva täti, joka pitää huolta pojista. Äiti on kuollut ja isä on usein poissa pitkiäkin aikoja. Täti ja pojat ihmettelevät outoa naista.

Katkeran tädin, jolla itselläänkin on kaukainen muisto saaresta ja rakkaudesta, kertoja hahmottelee tarkemmin vedoin kuin päähenkilö Paulan:

Hänen kuolemallaan ei ollut merkitystä: hän oli korvattavissa. Enää ei ollut mitään syytä kuolla: ja se merkitsi sitä, ettei ollut mitään syytä elää. Ja kuitenkin hän kuolisi, katoaisi ajasta ja muistista, eikä häntä koskaan olisi ollut.

Paula kutsuu saareen miehen. Hän haluaa viettää loppukesän yhdessä, mutta mies tulee vain pariksi päiväksi. Nousee myrsky, eikä mies pääse lähtemään. Mies on vihainen mutta ajattelee, että ellei tätä myrskyä olisi tullut, olisi tullut jokin toinen myrsky. Sillähän se on ohi.

Saari kertoo yksinäisyydestä ja kohtaamisen vaikeudesta. Lukija ei saa tietää Paulan elämästä paljonkaan, mutta näistä lyhyistä katkelmista muistoja ja tätä hetkeä käy hyvin ilmi sen yksinäisyys ja irrallisuus.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kotimainen proosa

Joel Haahtela: Katoamispiste

Katoamispiste / Joel Haahtela. Otava 2010. 160 s. ISBN: 978-951-1-24118-8 (sid.).

Joel Haahtelan tyyli on selvästi tunnistettava; sekä hänen kielenkäyttönsä että tapa rakentaa tarinaa ovat perin haahtelamaisia. Tarina alkaa sateiselta Bulevardilta ja päättyy sateiseen Nizzaan. Siinä välillä ranskalainen Magda etsii ex-miestään Paulia, johtolankana on Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -kirjan ranskannos. Paul etsii ehkä Raijaa, jonka on mahdollisesti tavannut vuosia sitten Nizzassa. Kertoja liittyy etsijöihin. Taustalla välähtelee kertojan oma tarina.

Vuonna 2004 tulipalossa kuollut kirjailija Raija Siekkinen kuuluu Joel Haahtelan kirjallisiin esikuviin. Katoamispisteessä Haahtelan oloinen lääkäri-kirjailija selvittelee Siekkisen persoonaa ja elämäntarinaa. Siekkistä tuntui vaivaavan levottomuus, sivullisuuden tunne ja melankolia. Näitä tunteita ja niiden syntyjä syviä Haahtela hahmottelee kirjassaan.

Oli lapsi, tyhjä huone, rakkaudeton tila. Oli puhumattomuus, vuodet, talo. Oli jotain mitä hän luuli pääsevänsä karkuun, mutta se vain odotti, liikkumatta, lähellä, kunnes hän oli yksin; eikä mikään suojaisi häntä enää, ei mies, ei talo, ei saari. Näin naisen joka käveli lumisen pihan poikki, tuhon joka kiihtyi, jäljet johtivat portailta aidan viereen. Hän pilkkoi puut, sytytti tulet, teki kaiken niin kuin piti, ja silti oli jotain mikä ei mennyt pois, suru surun sisällä, nyt kaksinveroinen. Hän söi, mutta nälkä vain jatkui, se kuihdutti hänet, ei kadonnut. Hän istui portailla ja kuunteli: kaupunki heräsi uuteen päivään, mutta hän itse oli jo poissa.

Ehkä en paljasta liikaa jos kerron, ettei kirjassa oikeastaan löydy ketään tai mitään. Kysymyksiä jää enemmän kuin vastauksia löytyy. Toinen ihminen, hänen elämäntarinansa ja motiivinsa jäävät aina pohjimmiltaan arvoituksiksi. Mutta tärkeintä on sittenkin etsintä, matka.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kotimainen proosa