Craig Thompson: Habibi

Habibi / Craig Thompson. Like, 2012. Suomennos Ida Takala. 655 s. ISBN: 978-952-01-0743-7  (sid.).

Craig Thompsonin Habibi on Tietäväisen Näkymättömien käsien tavoin suurteos sarjakuvien joukossa. Se on kuvineen ja tarinoineen ehtymätön aarrearkku.

Habibin kertojana on Dodola, sateen jumalattaren mukaan nimetty tyttö, joka ei saa tanssillaan kipeästi kaivattua sadetta aikaiseksi. Hänet myydään lapsivaimoksi kirjanoppineelle miehelle, joka opettaa Dodolan lukemaan ja kirjoittamaan sekä ennen kaikkea rakastamaan tarinoita.

Alkua ja loppua lukuun ottamatta tarina ei etene kronologisesti. Dodola muistelee elämänsä kulkua ja samalla selviää, mitä on tapahtunut. Tapahtumien kulun vähittäinen selviäminen palkitsee lukijaa. Samalla tutustutaan islamilaiseen tarinaperinteeseen melkein tuhannen ja yhden yön tapaan.

Tekijä on mieltynyt arabialaiseen kirjoitukseen ja ornamentiikkaan, hän varioi loputtomiin kirjainten visuaalista mutta myös symbolista tasoa. Hän näyttää yhtymäkohtia kristinuskon ja islamin kertomuksissa – niitä on runsaasti. Seksuaalinen väkivalta ja alistaminen, jonka kohteeksi Dodola joutuu, on julmaa ja sitä kuvataan paikoin yksityiskohtaisesti. Teos on myös hyvin kantaaottava kuvatessaan roskiin hukkuvaa maapalloa ja monenmoisia hyväksikäyttäjiä.

Ennen kaikkea Habibi – nimen merkitys on ”rakkaani” – on kuitenkin kaunis, ajaton tarina rakkaudesta ja toivosta.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teemestarin kirja / Emmi Itäranta. Teos, 2012. 265 s. ISBN: 978-951-851-443-8 (sid.).

 

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja kertoo ajasta meidän jälkeemme (7. vuosisata vanhan Qianin aikaa). Öljy on loppunut maailmasta ja puhdas vesi on niin vähissä, että sen käyttöä säännöstellään ankarasti. Ilmasto on lämmennyt niin, että Pohjois-Suomessa on kuuma. Meret ovat nousseet ja muovanneet kartan uusiksi. Meidän elämäntapamme on selvästi johtanut katastrofiin, jonka seurausten keskellä kirjassa eletään. Liian tarkasti kaikkea ei kuitenkaan ole selitetty, vain sen verran kuin on tarpeen.

 

Noria valmistuu suvun perinteiden mukaan teemestariksi ja samalla hänestä tulee salaisen lähteen vartija. Suvun perinteet vaativat lähteen vaalimista, mutta kylässä lapsia sairastuu puhtaan veden puutteesta. Kenelle vesi kuuluu? Norian teemestarisuvulle, vai armeijalle, joka sen käyttöä valvoo, vai kyläläisille, kaikille?

 

Tarinan ajan ja meidän aikamme välillä on hämärän vuosisata, jonka aikana nykyinen kulttuurimme on kadonnut. Norian aikana siitä ei ole enää tietoa. Jäljellä ovat vain valtavat muovihaudat merkkinä ajasta, jolloin öljyä vielä riitti. Muovihaudasta Noria löytää ystävänsä kanssa myös cd-levyjä ja keksii niiden tarkoituksen. He saavat tietoa tutkimusmatkasta seudulle, jossa saattaisi vieläkin olla puhdasta vettä.

 

Teemestarin kirja on dystopia, jossa on jännärin piirteitä. Parasta siinä on kuitenkin kieli, joka virtaa kuulaana ja kirkkaana kuin vesi. Kaunista ja pohdituttavaa. Tämä kirja kannattaa lukea, uskoipa tämän kaltaiseen tulevaisuuteen tai ei. Näinkin voisi käydä.

 

Kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa toisistaan, eikä niistä kumpaakaan voi erottaa meistä, sillä niistä meidät on lopulta tehty: veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Vedellä ei ole alkua tai loppua, mutta kuolemalla on molemmat. Kuolema on molemmat. Toisinaan kuolema kulkee kätkettynä veteen, ja toisinaan vesi karkottaa kuoleman, mutta ne kulkevat aina yhdessä, maailmassa ja meissä.