Siilin eleganssi / Muriel Barbery ; suomentanut Anna-Maija Viitanen. Gummerus, 2010. 374 s. ISBN: 978-951-20-7888-2. Alkuteos: L’élégance du hérisson, 2006.
Pariisilaisen hienostokerrostalon asukkaat ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä toiseen. Heidän joukossaan on kaksi kyseenalaistajaa, jotka näkevät kiillotetun pinnan alle: Ovenvartijarouva Renée Michel pitää tv:tä päällä käydäkseen odotusten mukaisesta ovenvartijasta. Todellisuudessa hän lukee filosofiaa, nauttii kirjallisuudesta, taiteesta ja musiikista. Hienostoperheen älykkötytär Paloma Josse aikoo tappaa itsensä 13-vuotispäivänään. Hän on huomannut, että kaikista suunnitelmista ja toiveista huolimatta ihmiset päätyvät vain kultakalamaljaan aikuisina.
Eräänä päivänä taloon muuttaa uusi asukas, Kakuro Ozu, joka tutustuu sekä Renéehen että Palomaan. Renée ja herra Ozu ovat molemmat leskiä. Herra Ozua kiinnostaa se, mikä on Renéen suojakuorena toimivan vaatimattoman ulkoasun takana. Renéen on vaikea uskoa kenenkään kiinnostuvan itsestään, ja ajatusta sosiaalisesta noususta hän omista syistään suorastaan kammoaa. Ozu saa kärsivällisyydellään hänet vähitellen laskemaan piikkinsä. Siilin eleganssi ei ole kuitenkaan perinteinen tuhkimotarina, kaukana siitä. Tarina voi olla tarkoituksellisen liikuttava, mutta itse liikutuin kyllä aidosti.
Renéen vanhassa japanilaisessa lempielokuvassa yksi kuva on erityisen tärkeä: sammalta vasten hohtava kameliankukka. Kameliankukka symboloi kirjassa puhdasta kauneutta, ikuisuuden pilkahdusta tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden keskellä. Sellaisen kokeminen voi muuttaa ihmisen elämän.
Lainatädin lukuvinkit 