Kosto : rakkaustarina / Joyce Carol Oates ; suomentanut Kaijamari Sivill. Otava 2010. 157 s. ISBN: 978-951-1-24729-6 (sid.).
Leskiäiti Teena Maguire raiskataan puistossa itsenäisyyspäivän yönä, ja hänen 12-vuotias tyttärensä Bethel joutuu todistamaan tapahtumaa. Raiskaajia on monta, ja Teena on vähällä päästä hengestään. Bethel tunnistaa monet raiskaajista, heidät saadaan kiinni. Mutta kaikki tuntevat heidät. He ovat joidenkin poikia, veljiä, naapureita, kavereita. Ehkä vika sittenkin oli Teenassa.
Oatesin romaani ei ole mikään hyvän mielen kirja. Se osoittaa tinkimättömän raadollisesti, miten karmea raiskauksen uhrin asema voi olla. Eikä tämä ole pelkkää fiktiota: Ruotsissa paljastui viime vuonna tapaus, jossa kyläyhteisö asettui puolustamaan 14-vuotiaan tytön raiskannutta poikaa. Raiskauksen uhria herjattiin mm. Facebookissa.
Kostossa oikeutta ei jaeta oikeussalissa, oikeuden saa vain ottamalla sen omiin käsiinsä. Ensimmäisenä rikospaikalle tullut poliisi John Dromoor on tähän valmis. Dromoorin sielu kuoli aavikolla Persianlahden sodassa, mutta hänelle jäi silti oikeudentunto. Hän ei kunnioita niinkään lakia vaan oikeutta. Vain Dromoorin omiin käsiinsä ottama oikeus pelastaa Bethelin.
Oatesin kertoja puhuttelee Betheliä, jolla riittää haastetta kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi tragedian ja kaupan päälle saadun halveksunnan varjossa. Uhrien lisäksi teksti avaa näkökulman myös Dromoorille ja raiskaajille. Näin ihmiset toimivat; tällainen maailma on. Oatesin otteen on tarkoituskin ravistella, herättää näkemään.
Lainatädin lukuvinkit 