Avainsana-arkisto: köyhyys

Craig Thompson: Habibi

Habibi / Craig Thompson. Like, 2012. Suomennos Ida Takala. 655 s. ISBN: 978-952-01-0743-7  (sid.).

Craig Thompsonin Habibi on Tietäväisen Näkymättömien käsien tavoin suurteos sarjakuvien joukossa. Se on kuvineen ja tarinoineen ehtymätön aarrearkku.

Habibin kertojana on Dodola, sateen jumalattaren mukaan nimetty tyttö, joka ei saa tanssillaan kipeästi kaivattua sadetta aikaiseksi. Hänet myydään lapsivaimoksi kirjanoppineelle miehelle, joka opettaa Dodolan lukemaan ja kirjoittamaan sekä ennen kaikkea rakastamaan tarinoita.

Alkua ja loppua lukuun ottamatta tarina ei etene kronologisesti. Dodola muistelee elämänsä kulkua ja samalla selviää, mitä on tapahtunut. Tapahtumien kulun vähittäinen selviäminen palkitsee lukijaa. Samalla tutustutaan islamilaiseen tarinaperinteeseen melkein tuhannen ja yhden yön tapaan.

Tekijä on mieltynyt arabialaiseen kirjoitukseen ja ornamentiikkaan, hän varioi loputtomiin kirjainten visuaalista mutta myös symbolista tasoa. Hän näyttää yhtymäkohtia kristinuskon ja islamin kertomuksissa – niitä on runsaasti. Seksuaalinen väkivalta ja alistaminen, jonka kohteeksi Dodola joutuu, on julmaa ja sitä kuvataan paikoin yksityiskohtaisesti. Teos on myös hyvin kantaaottava kuvatessaan roskiin hukkuvaa maapalloa ja monenmoisia hyväksikäyttäjiä.

Ennen kaikkea Habibi – nimen merkitys on ”rakkaani” – on kuitenkin kaunis, ajaton tarina rakkaudesta ja toivosta.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Sarjakuvat

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet / Ville Tietäväinen. WSOY 2011. 215 s. ISBN: 978-951-0-37928-8 (sid.).
 
Vielä yksi sarjakuvaromaani, tällä kertaa aivan tuore: Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet lienee alkavan syksyn sarjakuvista puhutuin ja luetuin. Se on suurteos, jonka parissa tekijä on työskennellyt viisi vuotta. Tietäväinen kävi tarinansa tapahtumapaikoilla Marokossa, Espanjassa Almerian vihannestarhoilla ja Barcelonassa. Hän haastatteli paperittomia antropologi Marko Juntusen kanssa.
 
Tarinassa marokkolainen Rashid lähtee etsimään perheelleen leveämpää leipää Espanjasta. Rashid on ompelija, jolta työt loppuvat. Hänellä on elätettävänään omat vanhemmat, vaimo ja pieni tytär. Vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Niinpä Rashid ystävineen lähtee. Hänellä ei ole varaa maksaa pimeää ylitystä, joten hän suostuu velkaorjuuteen. Orjuudeksi työnteko vihannestarhoilla osoittautuukin. Sieltä Rashid pääsee pakenemaan Barcelonaan salamatkustajana rekan kyydissä, mutta kaupunkikaan ei tarjoa parempaa toimeentuloa.
 
Näkymätön käsi -termiä käytti alun perin Adam Smith (1723–1790) mm. teoksessaan Kansojen varallisuus. Hänen teoriansa mukaan ihmiset toimivat markkinoiden näkymättömän käden ohjaamina. Yksilön pyrkimys taloudellisen asemansa edistämiseen koituu myös koko yhteiskunnan hyväksi. Rashidin ja hänen kaltaistensa ansiosta mekin Euroopan toisella laidalla saamme edullisia vihanneksia Espanjasta. Markkinoiden näkymätön käsi ei kuitenkaan Rashidia siunaa: poimijoiden kehnot työolot ovat näkymätön ongelma, jolta voimme helposti ummistaa silmämme. Markkinoiden ja Rashidin näkymättömien käsien lisäksi teoksessa puhutaan vielä suuremmasta kädestä, johon Rashid itsensä ja toiveensa uskoo. Lukijaa tuon suuremman käden Rashidille tarjoama turva ei kuitenkaan vakuuta.
 
Pelkään, tietenkin. Missä on pelkoa, on toivoa, vastaa Rashidin kysymykseen työoloja vastaan kapinoiva mies, joka pääsee pian hengestään.
 
Sivuhenkilöinä Rashidin tarinassa vilahtelee monia köyhyyttä ja kurjuutta nähneitä ihmisiä, joita yhdistää toive turvatummasta tulevaisuudesta. Harvoin vaurastuminen kuitenkaan on helppoa, ja toisinaan olot Euroopassa on vielä vaikeammat kuin kotona. Tulijat eivät ole samasta puusta veistettyjä onnenonkijoita, vaan monet tulevat Rashidin tavoin velvollisuudentunnosta, toiveenaan vain perheen elättäminen.
 
Tietäväinen kertoo yhden laittoman siirtolaisen tarinan, mutta samantyyppisiä kokemuksia on miljoonilla ihmisillä ja tarinan taustalla on valtavan laaja ongelma. Rashidin tarina onnistuu kertomaan jotakin keskeistä näistä taustoista sortumatta julistamiseen. Kuvituksella tekijä luo taitavasti tunnelmia ja tilanteita. Tummasävyinen, niukoin värein tehty kuvitus on synkkä kuten koko tarinakin.
 
Tärkeä kirja, kannattaa lukea.
 
Ainoa miinus tulee kirjan koosta. Suurteoksen ei tarvitsisi fyysisenä esineenä olla näin suuri ja painava. Käyttökelpoisimpia ovat kirjat, jotka on helppo kiikuttaa kirjastosta kotiin ja takaisin ja pakata reppuun junamatkan iloksi. Tämä ei ole niitä kirjoja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Sarjakuvat

Jean Kwok: Käännöksiä

Käännöksiä / Jean Kwok ; suomentanut Ulla Lempinen. Bazar 2011. 279 s. ISBN: 978-952-5637-29-8 (sid.). Alkuteos: Girl in translation, 2010.

11-vuotias Kim Chang muuttaa Hongkongista New Yorkiin äidin kanssa, ja hänestä tulee Kimberly. Kim ei osaa kunnolla englantia, ja ensimmäinen opettaja on ymmärtämätön. Kim tuntee itsensä tyhmäksi, vaikka on aiemmin ollut luokkansa paras.

Paula-täti, äidin isosisko, järjesti äidin ja Kimin muuton. Alun perin äidin oli tarkoitus naida amerikankiinalainen, mutta äiti valitsi kuitenkin rakkauden, ja tehtävä jäi Paula-tädille. Lyhentääkseen Paula-tädille muutosta syntynyttä velkaansa äiti joutuu tekemään työtä pitkiä päiviä tämän tehtaassa. Tädin järjestämä asuntokaan ei vastaa odotuksia: ikkunat ovat rikki, asuntoa ei saa lämmitettyä ja torakoita vilistää joka puolella. Täti lupaa heille paremman asunnon, mutta mitään ei tapahdu.

Koulun jälkeen Kim menee auttamaan äitiään tehtaaseen. Hänelle jää hyvin vähän aikaa läksyjen tekoon, mutta siitä huolimatta Kimin lahjat huomataan vähitellen. Hän pääsee stipendien avulla parempiin kouluihin, eivätkä hyväosaiset koulutoverit voi edes kuvitella, millaista selviytymistaistelua Kimin jokapäiväinen elämä on. Köyhyydestä ei puhuta, se peitetään niin huolellisesti kuin mahdollista. Äiti osaa englantia vielä huonommin kuin Kim, joten siltä osin Kimin on huolehdittava myös äidistään.

Kimin äiti on ennen muuttoa ollut musiikinopettaja, mutta hän uhraa itsensä, jotta tytär saisi hyvän koulutuksen. Äiti ei valita, muistaa osoittaa kiitollisuuttaan pienestäkin. Köyhänä ja lannistettunakin hän käyttäytyy ylpeästi kuten hyvinkasvatetun kiinalaistytön kuuluu.

Tehtaalla työskentelevä Matt on Kimin suuri rakkaus. Perinteisen miehen tapaan Matt haluaisi perheen perustettuaan pitää huolta vaimostaan. Mutta Kim on juuri hyväksytty Yaleen. Jos hän luopuisi opinnoistaan, äiti olisi uhrannut kaiken turhaan hänen takiaan.

Käännöksiä (miksi ihmeessä suomennokselle on valittu näin lattea nimi?) on Jean Kwokin esikoisromaani, joka pohjautuu pitkälti häneen omiin kokemuksiinsa maahanmuuttajana. Se on tuhkimotarina, jossa päähenkilön sitkeys raivaa lopulta tien rääsyistä rikkauksiin ja vaikeuksien kautta voittoon, vaikka usko horjuukin kaikkien koettelemusten keskellä. Näitä tarinoita on tosielämässäkin lähellä ja kaukana. Kwok on tuonut julki niiden lukemattomien amerikankiinalaisten ensimmäisen polven maahanmuuttajien kohtalon, jotka ovat raataneet New Yorkin Chinatownissa saadakseen lapsilleen paremman osan elämässä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käännösproosa

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Kauimpana kuolemasta / Elina Hirvonen. Avain 2010. 239 s. ISBN: 978-952-5524-81-9 (sid.).

Elina Hirvosen esikoisteos Että hän muistaisi saman keräsi kehuja maailmalla ja pääsi New York Times Book Review’n kanteen. Hirvosen esikoinen oli kaikin puolin kelvollinen kirja, mutta Kauimpana kuolemasta on parempi. Ajankohtainen, koskettava ja taitavasti kirjoitettu. Kirjoittajan perehtyneisyys afrikkalaiseen elämään näkyy kuvauksen yksityiskohtien runsaudessa. Kirja olisi kuulunut Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon, ehdottomasti.

Kirjassa on kaksi kertojaa, Afrikassa lapsuutensa viettänyt Paul ja musta afrikkalainen Esther. Paul on eronnut vaimostaan Johannasta ja etääntynyt myös pojastaan Markista, joka on joutunut huonoille teille. Hän on käynyt Afrikassa työmatkoilla, ollut poissa kotoa ja pettänyt Johannaa avioliiton aikoina. Eron jälkeen kaikki tuntuu menettäneen merkityksensä. Paul on tullut Afrikkaan kuolemaan.

Esther on kotoisin pienestä maaseutukylästä. Hän on saanut muuttaa kaupunkiin, kouluttautua ja tehdä työtä. Estherin parhaalle ystävälle Bessylle kävi huonommin: Bessy menetti vanhempansa ja joutui setänsä sivuvaimoksi. Epätavallisen kaunista Bessyä alettiin syyttää noituudesta, minkä jälkeen Bessy karkasi kylästä. Esther ei ole saanut Bessyä mielestään. Hän on yrittänyt selvittää Bessyn kohtaloa. Hän on etsinyt Bessyä kaikkialta, turhaan. Nyt hän on saanut huolehdittavakseen orvon pienen Susanin, jonka ei luultu selviytyvän.

Paul ja Esther ovat monella tavalla vastakohtia: vanheneva, rikas, valkoinen mies ja nuori, köyhä, musta nainen. Paul edustaa toivon menettämistä (desilluusio) ja moraalin rappeutumista (demoralisaatio), Esther taas toivoa paremmasta, köyhyyden ja kurjuuden keskeltä versovaa elämänhalua. Vastakkainasettelu ei suistu kliseisiin, vaan johtaa tarinassa hedelmälliseen kohtaamisen, jossa molemmat saavat jotakin.

Harvoin länsimaisessa kirjallisuudessa sukelletaan näin syvälle afrikkalaiseen todellisuuteen ja kolmannen maailman ongelmiin. Tärkeä kirja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kotimainen proosa