Sarah Waters: Vieras kartanossa

Vieras kartanossa / Sarah Waters ; suomentanut Helene Bützow. Tammi 2011. 594 s. ISBN: 978-951-31-5396-0 (sid.). Alkuteos: The little stranger, 2009.

Tohtori Faraday on käynyt Hundreds Hallissa ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, jolloin kartano vielä oli loistossaan. Hänen äitinsä on aikoinaan ollut kartanossa lastenhoitajana. Toinen kerta tulee vasta 1940-luvun lopussa, jolloin Faraday, kirjan kertoja, pääsee käymään kartanossa lääkärinä. Nyt kaikki on toisin: kartano on ränsistynyt pahoin, monet huoneista on kylmillään ja suljettuja, kartanon maita on jouduttu myymään. Synkässä kartanossa asuvat rouva Ayres aikuisten lastensa Roderickin ja Carolinen kanssa. Vakituista palvelusväkeä on vain nuori Betty.

Kertoja alkaa käydä kartanossa milloin milläkin asialla, ja Betty kantaa teetä salonkiin. Ahkerasta teen juomisesta huolimatta luin lähes 600-sivuisen romaanin nopeasti. Rauhallisen teehetken keskellä tunsi, että jotakin kammottavaa tapahtuu pian, ja niin kävikin.

Kartanon kummitus ottaa erilaisen muodon kohdehenkilön mukaan. Kartanon hoidosta stressaantuneelle, sodassa haavoittuneelle Rodille se on kartano itse. Rouva Ayresille se on kuollut esikoistytär Susan. Carolinelle taas se voisi olla vaikka tohtori Faraday.

Etunimettömäksi jäävä kertojatohtori vaikuttaa aluksi sympaattiselta, vaikka hänen kiinnostuksensa kartanoon ja Ayreseihin tuntuu hiukan ylenpalttiselta. Kaiken selittäminen rationaalisesti väsymyksellä ja stressillä alkaa jo tuntua manipuloinnilta. Kun tohtorin suunnitelmat menevät myttyyn, hän näyttää ikävämmän puolensa.

Samoin kuin Hundreds Hallille on käynyt monille muillekin kartanoille Englannissa, varakkuus hupenee syystä tai toisesta, eikä kartanoa enää ole mahdollista pitää suvussa. Ayresit kyllä yrittävät viimeiseen asti. Romaanin kuvaama 40-luvun Englanti on jyrkästi luokkayhteiskunta: on rikkaat Baker-Hydet, köyhtyneet mutta yläluokkaiset Ayresit ja köyhistä oloista lähtenyt tohtori Faraday, jonka vanhemmat uhrasivat kaikkensa kustantaakseen pojalleen koulutuksen. Sitten on kurjalisto, joka saa mukavia pieniä asuntoja kartanon myydyiltä mailta. Kenties sosiaalinen nousu ja kartano sen symbolina on tärkeämpi tohtorille kuin hän antaa ymmärtää.

Romaania lukiessani olin huolissani siitä, millaisen selityksen yliluonnolliset tapahtumat saisivat. Yleensä kauhutarinan kauhut ovat totta tarinan sisäisessä maailmassa. Tässä ne eivät sitä ole, tai asia jää lukijan oman tulkinnan varaan, mikä saattaa olla pettymyskin. Suljetut huoneet kauhuineen viittaavat ihmisen alitajuntaan, pimeään puoleen. Jos tällainen pimeä puoli on syynä kartanon kummituksiin, minulla on omat epäilyni siitä, kenen pimeä puoli on kyseessä. Mutta sillä ei tässä ole väliä. Jokainen tehköön omat päätelmänsä tai jättäköön tekemättä. Vieras kartanossa on joka tapauksessa ihanan kammottava historiallinen lukuromaani.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käännösproosa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s