Adolfo Bioy Casares: Morelin keksintö

Morelin keksintö / Adolfo Bioy Casares ; suomentanut Satu Ekman. Kookos 2002. 108 s. ISBN: 951-98462-1-2 (nid.). Alkuteos: La invención de Morel, 1940.

 Argentiinalainen Adolfo Bioy Casares (1914–1999) on Etelä-Amerikan kirjallisuuden tärkeitä nimiä, vaikka minulle hän on jäänyt tähän saakka tuntemattomaksi. Ihmekös tuo, Bioy Casaresilta on suomennettu yksi ainoa teos, Morelin keksintö, jota Jorge Luis Borges esipuheessaan luonnehtii täydelliseksi. En ollut luonnehdinnasta samaa mieltä ainakaan aluksi. Myönnettävä silti on, että pienoisromaanilla on ansionsa ja sitä voi syystä pitää klassikkona.

Kertoja kirjoittaa raporttia oudoista tapahtumista saarella, jolle pakeni elinkautista vankeusrangaistustaan. Saarella väitetään tarttuvan salaperäinen tappava tauti, minkä takia kukaan ei sinne uskaltaudu. Sinne on rakennettu vuoden 1924 vaiheilla museo, kappeli ja uima-allas, jotka pian kuitenkin on hylätty. Kertoja on viettänyt saarella jo sata päivää, kun yllättäen näkee turistijoukon. Hän pakenee eteläsärkkien rämeikölle, josta voi tarkkailla ihmisiä.

Tarkkailunsa lomassa kertoja ihastuu Faustine-nimiseen naiseen, jota hän yrittää varovasti lähestyä. Toisaalta hän pelkää koko ajan tulevansa nähdyksi ja takaa-ajetuksi, toisaalta hän toivoo Faustinen näkevän hänet. Ennen pitkää hän huomaa kuitenkin olevansa Faustinelle pelkkää ilmaa, eikä kukaan muukaan osoita näkevänsä häntä. Tuskin sivullisuus voi tästä enää kasvaa: olla ihmisten parissa tulematta lainkaan nähdyksi. Ja voisiko rakkaus enää traagisemmin jäädä täyttymättä: hänellä ei ole mitään keinoa tehdä vaikutusta sydämensä valittuun.

Eräänä päivänä taivaalle ilmaantuu kaksi aurinkoa ja kaksi kuuta. Kaiken takana on mies nimeltä Morel, joka hänkin piirittää Faustinea. Morel pitää puheen, jossa selittää keksintönsä seurueelleen. Puheesta kertoja ymmärtää, että hänen kanssaan saarella olevat ihmiset ovat pelkkiä kuvia. Hän on koko ajan ollut yksin. Silti hän kaipaa Faustinea.

Kosmista järjestystä horjuttavien tiedemiesten kuvaamisella on pitkät perinteet. Tässä keskiössä ei kuitenkaan ole mielipuolinen tiedemies vaan hänen keksintönsä, josta kertoja vähitellen pääsee perille. Bioy Casaresin filosofinen pieni robinsonadi herättää kysymyksen toden ja illuusion rajoista.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käännösproosa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s